Pian tämäkin vuosi on taas lusittu. Kerrataan nyt pikaisesti vuoden tapahtumia.

Tammikuun alussa Leo tuli meille koeajalle. Ja on meillä edelleen, eli nuorimies sopeutui meidän huusholliin melkoisen hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta meni varmaankin siihen, kun opettelimme pyörittämään kolmen koiran taloutta. Homma lähti sujumaan aika mallikkaasti.

Keväällä tuli Viivin jokavuotinen hullu-kausi, joka kesti tänävuonna normaalia pidempään. Peto pääsi taas jokaviikkoisiin agility-treeneihin ja Leon kanssa aloitettiin tottelevaisuuskurssi. Alkukesästä meidän perhe koki todella suuren menetyksen ja sitä surressa meni puoli kesää ohi vähän niinkuin sumussa. Yhtäkkiä oltiin elokuussa, Viivin toko jäi tauolle, Leon toko jatkui ja Pedon agility jatkui. Kesällä tuli käytyä Leon kanssa myös PK-hakukurssi ja joitakin kertoja paimentamassa. Olin melkein koko kesän koirien kanssa treeneissä joka arki-ilta, en ole tainnu ikinä olla yhtä tehokas töissä ja arjessa. Piti kai luoda itselleen kunnon kiire, että ei jää liikaa aikaa ajattelulle. Syksymmällä piti sitten jo vähän himmata koirarintamalla, kun väsymys alkoi tuntumaan ylivoimaiselta.

Lokakuulla oli Viivin taidontarkastus, joka läpäistiin. Viivin määrittelemätön tauko tokottamisessa oli selvästi huomattavissa taidontarkastuksessa, mutta en kuitenkaan vieläkään aio mennä Viivin kanssa mihinkään tottis-ryhmään - muiden ryhmäläisten turvallisuuden vuoksi. Leon pelastushaku ja PK-haku jatkuvat edelleen, paimentaminen jäi paljon suunniteltua vähemmälle kesän aikana. Peto jatkaa agilityssä ja olemme päässeet sellaiseen ryhmään, jossa mennään jo radan pätkiä ja jopa kokonaisia ratoja. Leon toko jatkuu ja loka-marraskuun aikana olimme myös seuraamiskurssilla.

Nyt tässä vaiheessa vuotta huomaan, että Pedon ja Leon kanssa on edetty isoja harppauksia, mutta Viivin kanssa tekeminen on jäänyt vähemmälle. Olen onnistunut vähentämään harrasteluni kolmeen - neljään iltaan viikossa. Siinähän jää monta päivää viikossa aikaa ihan vaan pyykkien pesemiselle ja siivoamiselle. Meillä syödään kotonakin lämmintä ruokaa vähän useammin. Vakuuttelin ennen Leon ottamista, että kolmas koira ei tule vaikuttamaan arkeemme juuri yhtään, mutta totuus on jotain ihan muuta. Viivin kanssa pitäisi nyt keksiä jotain uutta tekemistä, että neiti ei jää ihan paitsioon. Viivin käytöskin on parantunut vuoden loppua kohti, kun olen ehtinyt olemaan kotona enemmän ja touhuamaan sen kanssa kunnolla. Pakkaskelit ovat jättäneet suuren osan touhuamisista sisätiloihin, mutta koirat ovat oppineet vähän uusia temppuja.

Terveyden suhteen vuosi on ollut keskinkertainen. Peto on ollut melko hyvässä kunnossa. En ole vienyt yhtäkään pissanäytettä eläinlääkäriin ainakaan vuoteen, koska Peto on vaikuttanut ihan terveeltä. Kesällä Pertti ei kutissnut juuri yhtään ja sain pitää kortisonimäärät normaalissa. Lämpimän kesän vakkariharrastuksiin meillä kuului uiminen ja Pedosta kehittyi kunnon vesipeto. Kerran jouduin ajamaan uimamontulta melkein parisataa metriä autolla ennenkuin Peto malttoi nousta vedestä ja juosta perään. Viivi ja Leo saivat kesän loppupuolella haavat tassuihinsa ja Leon haava pääsi tulehtumaan. Antibioottikuurin ja melkein viiden viikon kaulurikauden jälkeen tassu parani. Haavan kohtaan on kyllä jäänyt pieni kohouma, joka ei tunnu vaivaavan herraa kyllä yhtään. Lokakuun silmäpeilauksissa Leon silmät todettiin terveiksi, mutta Viivin silmästä löytyi kaihisamentuma. Kaikenkaikkiaan vuodesta selvittiin siis muutamalla haavalla, yhdellä Leon silmätulehduksella ja Viivilläkin oli yksi korvatulehdus jossain vaiheessa kesää. Ei mikään kaikista tervein vuosi koirien suhteen, mutta huonomminkin voisi olla. Näin vuoden lopussa voin todeta, että meiltä löytyy kuitenkin kotoa kolme koiraa, jotka voivat viettää aikalailla normaalia elämää. Yhdelläkään ei ole jatkuvia kipuja ja kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä. No, Pedolla voisi olla enemmän turkkia, niin ulkoilu olisi mielekkäämpää pakkaskeleillä. Toisaalta Peto nauttii peiton sisällä nukkumisesta melkein ulkoilua enemmän, joten ehkä tuo vähäinen lenkkeily häiritsee minua enemmän kuin Petoa.

Vauhtia ja tapahtumia tässä vuodessa on riittänyt ja kyllä se aikamoisella vauhdilla menikin ohi. Vuonna 2011 tavoitteena on ainakin se, että en saa hamstrata liikaa harrastuksia, vaan aikaa pitää jäädä vähän muuhunkin. Esimerkiksi koirien kunnolliseen lenkittämiseen. Loppuviimein sekä koirat että aviomies taitavat olla tyytväisempiä, kun olen kotosalla vähän enemmän. Ja itsekin jaksaa paremmin, kun ei ole ihan niin kiire kokoajan.