perjantai, 7. tammikuu 2011

Uusi blogi

Uusi vuosi ja uusi blogi. Tästä lähtien kuulumisemme löytyvät osoitteesta:

 

http://viivipetoleo.blogspot.com/

keskiviikko, 29. joulukuu 2010

Vuosi 2010, jonkinlainen yhteenveto

Pian tämäkin vuosi on taas lusittu. Kerrataan nyt pikaisesti vuoden tapahtumia.

Tammikuun alussa Leo tuli meille koeajalle. Ja on meillä edelleen, eli nuorimies sopeutui meidän huusholliin melkoisen hyvin. Ensimmäiset pari kuukautta meni varmaankin siihen, kun opettelimme pyörittämään kolmen koiran taloutta. Homma lähti sujumaan aika mallikkaasti.

Keväällä tuli Viivin jokavuotinen hullu-kausi, joka kesti tänävuonna normaalia pidempään. Peto pääsi taas jokaviikkoisiin agility-treeneihin ja Leon kanssa aloitettiin tottelevaisuuskurssi. Alkukesästä meidän perhe koki todella suuren menetyksen ja sitä surressa meni puoli kesää ohi vähän niinkuin sumussa. Yhtäkkiä oltiin elokuussa, Viivin toko jäi tauolle, Leon toko jatkui ja Pedon agility jatkui. Kesällä tuli käytyä Leon kanssa myös PK-hakukurssi ja joitakin kertoja paimentamassa. Olin melkein koko kesän koirien kanssa treeneissä joka arki-ilta, en ole tainnu ikinä olla yhtä tehokas töissä ja arjessa. Piti kai luoda itselleen kunnon kiire, että ei jää liikaa aikaa ajattelulle. Syksymmällä piti sitten jo vähän himmata koirarintamalla, kun väsymys alkoi tuntumaan ylivoimaiselta.

Lokakuulla oli Viivin taidontarkastus, joka läpäistiin. Viivin määrittelemätön tauko tokottamisessa oli selvästi huomattavissa taidontarkastuksessa, mutta en kuitenkaan vieläkään aio mennä Viivin kanssa mihinkään tottis-ryhmään - muiden ryhmäläisten turvallisuuden vuoksi. Leon pelastushaku ja PK-haku jatkuvat edelleen, paimentaminen jäi paljon suunniteltua vähemmälle kesän aikana. Peto jatkaa agilityssä ja olemme päässeet sellaiseen ryhmään, jossa mennään jo radan pätkiä ja jopa kokonaisia ratoja. Leon toko jatkuu ja loka-marraskuun aikana olimme myös seuraamiskurssilla.

Nyt tässä vaiheessa vuotta huomaan, että Pedon ja Leon kanssa on edetty isoja harppauksia, mutta Viivin kanssa tekeminen on jäänyt vähemmälle. Olen onnistunut vähentämään harrasteluni kolmeen - neljään iltaan viikossa. Siinähän jää monta päivää viikossa aikaa ihan vaan pyykkien pesemiselle ja siivoamiselle. Meillä syödään kotonakin lämmintä ruokaa vähän useammin. Vakuuttelin ennen Leon ottamista, että kolmas koira ei tule vaikuttamaan arkeemme juuri yhtään, mutta totuus on jotain ihan muuta. Viivin kanssa pitäisi nyt keksiä jotain uutta tekemistä, että neiti ei jää ihan paitsioon. Viivin käytöskin on parantunut vuoden loppua kohti, kun olen ehtinyt olemaan kotona enemmän ja touhuamaan sen kanssa kunnolla. Pakkaskelit ovat jättäneet suuren osan touhuamisista sisätiloihin, mutta koirat ovat oppineet vähän uusia temppuja.

Terveyden suhteen vuosi on ollut keskinkertainen. Peto on ollut melko hyvässä kunnossa. En ole vienyt yhtäkään pissanäytettä eläinlääkäriin ainakaan vuoteen, koska Peto on vaikuttanut ihan terveeltä. Kesällä Pertti ei kutissnut juuri yhtään ja sain pitää kortisonimäärät normaalissa. Lämpimän kesän vakkariharrastuksiin meillä kuului uiminen ja Pedosta kehittyi kunnon vesipeto. Kerran jouduin ajamaan uimamontulta melkein parisataa metriä autolla ennenkuin Peto malttoi nousta vedestä ja juosta perään. Viivi ja Leo saivat kesän loppupuolella haavat tassuihinsa ja Leon haava pääsi tulehtumaan. Antibioottikuurin ja melkein viiden viikon kaulurikauden jälkeen tassu parani. Haavan kohtaan on kyllä jäänyt pieni kohouma, joka ei tunnu vaivaavan herraa kyllä yhtään. Lokakuun silmäpeilauksissa Leon silmät todettiin terveiksi, mutta Viivin silmästä löytyi kaihisamentuma. Kaikenkaikkiaan vuodesta selvittiin siis muutamalla haavalla, yhdellä Leon silmätulehduksella ja Viivilläkin oli yksi korvatulehdus jossain vaiheessa kesää. Ei mikään kaikista tervein vuosi koirien suhteen, mutta huonomminkin voisi olla. Näin vuoden lopussa voin todeta, että meiltä löytyy kuitenkin kotoa kolme koiraa, jotka voivat viettää aikalailla normaalia elämää. Yhdelläkään ei ole jatkuvia kipuja ja kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä elämäänsä. No, Pedolla voisi olla enemmän turkkia, niin ulkoilu olisi mielekkäämpää pakkaskeleillä. Toisaalta Peto nauttii peiton sisällä nukkumisesta melkein ulkoilua enemmän, joten ehkä tuo vähäinen lenkkeily häiritsee minua enemmän kuin Petoa.

Vauhtia ja tapahtumia tässä vuodessa on riittänyt ja kyllä se aikamoisella vauhdilla menikin ohi. Vuonna 2011 tavoitteena on ainakin se, että en saa hamstrata liikaa harrastuksia, vaan aikaa pitää jäädä vähän muuhunkin. Esimerkiksi koirien kunnolliseen lenkittämiseen. Loppuviimein sekä koirat että aviomies taitavat olla tyytväisempiä, kun olen kotosalla vähän enemmän. Ja itsekin jaksaa paremmin, kun ei ole ihan niin kiire kokoajan.

keskiviikko, 15. joulukuu 2010

Tavoitteita ensi vuodelle

Eräällä keskustelupalstalla kirjailtiin tavoitteita seuraavalle vuodelle. Siitä inspiroituneena kirjaan niitä nyt minäkin.

Viivi:

Pysyä terveenä ja käytösongelmien korjaaminen. Viivi on viimeaikoina tuntunut sairastelevan yhtä sun toista. On ollut kutinoita, korvatulehdusta ja yleistä kärttyisyyttä normaalia enemmän. Jos kärttyisyys jatkuu, täytyy harkita Viivin viemistä koirahierojalle. Jos Viivi vaan antaa hierojan hieroa, neiti kun ei kovin helposti vieraisiin ihmisiin luota niin paljon, että antaisi käsitellä itseään. Rapsuttelu ja leikkiminen on ok, mutta kaikenlainen liiallinen käsittely saa Viivin epäluuloiseksi. Käytösongelmista ärsyttivimpiin lukeutuvat Pedon kurmoottaminen ja maksimaalinen autointoilu. Tällä viikolla yhtenä päivänä Viivi rauhoittui autossa niin nopeasti, että luulin Viivin tukehtuneen tai jotain muuta vastaavaa. Kun pääsin metsätielle, raivokas petaaminen kuitenkin alkoi normaaliin tapaan, eli neiti oli sittenkin ihan kunnossa. Voisin kuvitella, että jos Viivi saadaan hierottua kuntoon (jos tuo yleinen äksyily nyt edes johtuu jostain kivusta), niin Pedonkin höykyyttäminen saattaisi vähentyä. Sama juttu tuon auto-ongelman kanssa. Jos pääsen ongelman ytimeen, niin moni muukin asia saattaa ratketa.

Jos saan Viivin kunnolla hanskaan, niin tokoakin voisi harkita uudemman kerran. Pelastushakua tietysti jatkamme entiseen malliin. Siinä tavoitteena tottiksen parantaminen ja muuten saavutetun tason ylläpitäminen. Jäljennostoa voisi harjoitella lumien sulettua ja esineiden ilmaisua pitää parantaa. Toivottavasti ei tule yhtä runsasluminen talvi kuin viimevuonna, niin voisi harjoitella vähän isompiakin etsintöjä. 



Peto:

Pysyä terveenä. Kaikkea muuta tehdään sitten Petterin kunnon mukaan. Agilitya jatkamme ja jos homma sujuu, voisimme osallistua johonkin epävirallisiin kisoihin. Metsälle Peto varmasti pääsee, jos ei kutise liikaa. Meidän perheen parhaan kainaloisen rooli kuuluu edelleen Petterille.

Oskari oli eilen kuvaamassa Pedon agilityharkkoja ja kuvissa näkyi aika erikoisia hyppyasentoja. Oli kuvissa kyllä normaalinkin näköisiä hyppykuvia. Pitää kuitenkin seurailla, vaikuttaako herra kipeältä tai tuleeko hyppyjen kanssa ongelmia. Rimoja ei meillä juurikaan tipu ainakaan tällä hetkellä.


 


Leo:

Löytää joku säännöllinen paimennuspaikka. Paikallinen yhdistys järjestää yhdet harjoitukset kuukaudessa kesäkuukausien ajan ja sillä paimennusmäärällä homma ei etene kyllä mihinkään. Jos aion ikinä yrittää sitä esikoetta, harjoitella pitäisi vähintään kerran viikossa, mielellään paljon useamminkin. Ehkä jos saisin homman jollain tavalla alkuun, voisin harjoitella jopa itsenäisesti, jos tuntisin jonkun lampaita omistavan ihmisen. Mielellään vielä kohtuullisen ajomatka päässä kotoa. Eipä sitä viitsisi kuitenkaan ajella montaasataa kilometriä joka viikkoa pelkästään paimentamaan.

Jos hommat jatkuvat tokossa yhtä hyvin, niin voisimme aloittaa kisaamisen jo keväällä. VAS:lla pitäisi olla keväällä ihan kiinnostava tuomarikin kokeissa. Mutta katsotaan, miten meidän treenaaminen edistyy. Enemmän pitäisi harjoitella muuallakin, kun vaan kotona ja harkoissa hallilla. Kun tuon seuraamisen saisi kuosiin, niin alokasluokan liikkeet olisivat kivasti purkissa. Hyppy tosin sujuu välillä tosi hyvin ja välillä ei niin hyvin. Noudon kanssa ollaan päästy siihen pisteeseen, että pureskelua on yleensä ainoastaan siinä kohdassa, kun Leo kiepsahtaa sivulle kapulan kanssa. Osaa siis juosta kapulan kanssa pureskelematta, osaa istua sivulla pureskelematta (yleensä), mutta siinä välissä on pieni pätkä, jossa pureskelua vielä esiintyy. Luulisin, että ongelma katoaa, kun vaan harjoittelemme riittävästi. Muuten myös AVO:n liikkeet ovat aika hyvällä mallilla.

Pelastushaussa olin ajatellut osallistua jompaankumpaan tai molempiin peruskokeisiin viimeistään syksyllä. PK-haussa meillä ei ole niitä kisaoikeuksia, koska Leo on papereiden mukaan sekarotuinen. Pitää miettiä PK-puolen pelastuskoirakokeita, mutta niiden suhteen en ole asettanut ainakaan toistaiseksi mitään tavoitteita. Mutta Leksa on vielä niin nuori, että sen kanssa ehtii vielä vaikka mitä. Ainakin PK-haussa meillä on aika kivat pohjat olemassa.



 

Kaikenlaista tavoitetta siis olisi. En nyt kirjaa mitään tarkempia tavoitteita... tai jos kuitenkin edes jotain. Viiville hillitty autokäytös ja hälykoirana pysyminen. Pedolle edes yhdet epäviralliset agility-kisat. Leolle TK1... vai onko liikaa tavoitetta? Itse kun en myöskään ole mikään kokenut kisaaja. Laitetaan nyt kuitenkin, on sitten jotain tavoitetta harkkaamisessa.

perjantai, 10. joulukuu 2010

Onnistumista onnistumisen perään

Kuluneen viikon sisään mahtuu nyt vaan onnistuneita treenejä. Näin hyvä onni ei voi jatkua pitkään... vai onko se sittenkään onnea? En voi väittää, että nämä onnistumiset olisivat tulleet ilmaiseksi.

Viimesunnuntaina olin pelastuskoirailemassa Viivin ja Leon kanssa. Viivin kanssa otin oikeastaan pelkkiä rakennuksia tällä kertaa. Oli traktoritallia, hevostallia sun muuta ulkorakennusta. Toinen maalimies oli piilossa heinäpaalikasan päällä niin, että Viivi ei päässyt maalin luo. Ensimmäisenä löydetty oli mennyt piiloon niin, etten tiennyt, missä etsittävä on. Viivi löysi ensimmäisen tosi hyvin ja tunki ihmisen luo oven alta, vaikka aluksi jäikin kiinni vilkkuvalostaan. Viiviä ei pienet vastoinkäymiset lannista  Toinenkin löytyi kivasti, vaikka aluksi Viivi luuli ihmisen olevan heinäpaalien kanssa samassa tilassa olevassa sahanpurukasassa. Pienen tarkennuksen jälkeen etsittävä kuitenkin löytyi. Ninalle jälleen kerran kiitos erilaisten treenitilojen tarjoamisesta. Vaikka taitaa Ninakin hyötyä siitä, että treenit pidetään kotona, eipä tarvitse lähteä mihinkään.

Leon kanssa otin sellaisen treenin, että en tiedä tarkalleen, missä etsittävät ovat. Halusin vain, että toinen olisi rakennuksessa ja toinen metsässä. Leo oli Leoksi tosi hyvin kuulolla. Sain käskettyä sen rakennuksiin aika pienellä ohjaamisella ja luoksetulokin toimi hyvin. Ehkä asiaa auttoi se, että ennen harkkoja Leo sai käydä puolen tunnin metsälenkillä Taika-sakemannin kanssa. Etsittävät löytyivät hyvin ja ilmaisukin sujui mainiosti. Ensimmäisellä maalilla haukkumispaikkaa oli pitänyt vähän hakea, mutta Leon mielestä sopivan kohdan löydyttyä haukkuminen sujui ongelmitta. Toiselle etsittävälle Leo haukkui tosi hyvin, vaikka etsittävä seisoi. Leksalle on vähän vähemmän otettu seisovia maalimiehiä, mutta asia ei tuottanut ongelmia. Ihan hyvä treenata välillä jo näinkin, että en tiedä etsittävien sijaintia tarkkaan. Opin siinä vähän lukemaan Leksaakin pikkuhiljaa. Vaikka kyllä siitäkin aika hyvin näkee, kun etsittävä on lähellä, korvat menevät luimuun ja häntä alkaa heilumaan. Tosin Leksa-poika ei vaan aina työskentele niin lähellä, että näkisin sen eleitä. Mutta kaikenkaikkiaan onnistuneet treenit. Tällaisten treenien jälkeen on kiva jäädä joulutauolle.

Tiistaina oli Pedon agility ja Pertin kanssa menee kokoajan paremmin. Tällä hetkellä ainut ongelma on se, että Peto ei meinaa pysyä lähdössä, herra on niin täpinöissään. Harjoittelin vuoroa odottaessa paikallapysymistä ja treenien loppupäässä homma sujui jo vähän paremmin. Olen nyt kotona sitten harjoitellut Pedon kanssa paikallapysymistä vähäsen joka päivä. Kyllähän Peto oikeastaan vähän niinkuin osaakin asia jo ennestään, mutta se on vaan päässyt unohtumaan. Pedolla ja itsellä, Peto kun on meidän lellikoira, jonka ei tarvitse osata mitään erikoista. Paitsi agilitya senverran, että minäkin opin jotain 

Tänään oli sitten Leon tokotreenit. Ja meillä meni toooosi hyvin. Seuraamisessa kontakti pysyi kohtalaisesti, toki parantamisen varaa on vielä. Takapalkalla Leon on vähän vaikea keskittyä, mutta eteenpäin on menty siinäkin asiassa. Jäävät liikkeet menivät tänään melkolailla täydellisesti takapalkalla. Leikin Lepanterin kanssa oikein kunnolla treeneissä, joten motivaatio poitsulla oli ainakin kohdallaan. Otin taas ihan vähäsen agilityakin, kun ne esteet olivat siinä niin kivasti hollilla... Kokeilin kujakeppejä Leon kanssa, ihan vähän vaan. Vein lelun keppien päähän ja vein Leksan remmissä pari kertaa keppikujan läpi. Kolmannella kerralla päästin jo puolessavälissä remmistä irti ja sen jälkeen otin remmin kokonaan pois. Otin muutaman toiston näin ja uskaltauduin jo vähän kaventamaan kujaa loppupäästä. Ja kun sekin onnistui, kavensin kujaa vielä vähän. Ja kun sekin onnistui, niin tein vielä yhden toiston sen jälkeen, kun päätin lopettaa. Ja sekin onnistui!  Sitten ymmärsin jo lopettaa onneni koettelun, eli Leksalle takki päälle ja rauhoittumista.

Eikä siinä vielä kaikki. Otin kuitenkin vielä noin parin minuutin paikallamakuun, kun Leo oli rauhoittunut. Leksa pysyi paikallaan kuin tatti, EIKÄ EDES VINKUNUT TIPPAAKAAN. Toinen koirakko harjoitteli siinä vieressä samaan aikaa seuraamista ja Leo vain vilkuili koirakkoa rauhallisesti.  Maltoin jälleen mieleni, enkä ottanut pidempää paikkamakuuta. Vähänkö olin tänään asialla. Paikkamakuun jälkeen rauhallista kehumista, tavaroiden kerääminen ja kotiinlähtö.  Kyllä kannatti lähteä treeneihin pakkasesta huolimatta  

Tällä fiiliksella on hyvä aloittaa viikonlopun viettäminen. Huomenna olisi taasen yhdet pikkujoulut, mutta pakko varmaankin lenkittää koirat kunnolla ennen sitä. Kyllä nekin ansaitsevat kiitokseksi kunnon lenkin. Vaikka on tällä viikolla kyllä lenkkeiltykin, kun on ollut vähän lauhempaa. 

tiistai, 7. joulukuu 2010

Tämän vuoden joulukuvatuksia

Jokavuotinen joulukortti-kuvaus suoritettiin jo jokin aika sitten, mutta en viitsinyt julkaista kuvia aikaisemmin. Nyt kun tiedetään, mitkä kuvat laitetaan kortteihin, niin voin näyttää niitä, joita ei korteissa nähdä. Tänävuonna helpoin kuvattava oli yllättäen Peto. Viivikin meni vielä aika helpolla, mutta Leo oli aika vaikeaa saada pysymään paikallaan ja katsomaan oikeaan suuntaan. Nuorellamiehellä oli muka niiiin paljon nähtävää meidän olkkarissa. Pedosta ja Leksasta otimme muutaman yhteiskuvankin, mutta kahdella salamalla ei saa valotettua riittävän isoa alaa kunnollisille yhteiskuville. Eli se kaunis ja harmonen yhteiskuva odotuttaa itseään edelleen.

Mutta siiten niitä kuvia Keisalan kotistudiosta, olkaa hyvät:

 

 

Korin design on Viivin "käsialaa"

 

(Jostain syystä Leosta ei ole yhtää kuvaa tonttunutussa...)

 

Iloista joulumieltä vaan kaikille 

 

 

 

 

 

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Kotisivut
    Kahden terroristin sekä bordercollien elämää. Mukana menossa emäntä ja isäntä.

  • Tagipilvi