Meillä on Leon kanssa vähän kotiläksyjä seuraamiskurssilta. Peruuttamista pitää harjoitella edelleen, koska Leo tarjoaa vieläkin liian helposti haukkumista peruuttaessaan  Lisäksi olemme harjoitelleet vieläkin sivu/takapalkkaa. Peruuttelua olen nyt ottanut vähän muuallakin kuin kotona. Tosi helposti Leksa kyllä kiihtyy peruuttamisharjoituksista ja ääntä tulee jo parin toiston jälkeen. Olen yrittänyt pitää harjoitukset lyhyenä sen vuoksi. Äsken nakkien kanssa sisätiloissa Leo pystyi kuitenkin tekemään aika montakin toistoa ihan ääneti. Peruuttaminen vasemmalla sivulla seinän ja minun välissä sujui jo aika hyvin. Sekä pidemmät peruutukset että ihan pikkuaskeleet. Kunhan muistan itse ottaa ensimmäisen peruutusaskeleen ei-koiran-puoleisella jalalla, että Leon hulmuhousut eivät jää alle. Takapalkkaa otin vain pari pientä pätkää. Leon katsekontakti tuntuu olevan melkein jopa parempi, kun palkka ei olekaa minulla. Olen kuitenkin edelleen ottanut pidempiäkin katsekontakti-harjoituksia ilta- ja aamuruualla. Ehkä siitä on oikeasti hyötyä! Takapalkan kanssa otin käännöksiä molempiin suuntiin ja yhden täyskäännöksenkin. Leo ei tainnut koskea minuun kertaakaan täyskäännöksen aikana, mutta kuitenkin käännös tuntui menevän hyvin. Kivaa!

  

 

Viivi katseli meidän läksyjen tekemistä senverran kateellisena, että otin senkin kanssa vähän liikkeestä seisomista ja pysähtymistä muutenkin. Olen kyllä todennäköisesti opettanut Viiville pysähtymisen aluksi jotenkin ihan väärin, koska ei se suju vieläkään oikein hyvin. Nyt Vinku pysähtyi pari kertaa kivasti, mutta sitten taas jo homma tuntui leviävän käsiin. Tuon koiran kanssa vaan ei voi tehdä montaa toistoa, koska jo kolmannella kerralla Vinku ehdottaa jotain uutta tapaa tehdä sama asia. Olen edelleen sitä mieltä, että Viivi luuleen jonkun menevän vikaan, kun samaa asiaa toistetaan. Koskahan oppisin, että Viivin kanssa pitää lopettaa harjoitus siinä vaiheessa, kun homma sujuu. Onneksi Viivin motivaatio ei kyllä lopu... niin kauan kun nakkeja riittää. Ahne pikku possu 

 

Viivi ruokasäkissä

 

Patteri-Petteri on ollut tänään ulkona tarkkailemassa, että meidän polttopuista tulee tasalaatuisia. Peto oli ulkohäkissä katsomassa, kun Oskari pilkkoi puita. Vartin verran Peto jaksoi tarkkailla työtä ja pihapiirin tapahtumia ihan ulkosalla, mutta sitten piti mennä pakkasta pakoon koppiin. Onneksi meidän kopeissa on ikkunat, joten Pertti saattoi jatkaa tärkeää laaduntarkkailua sitä kautta. Leo on niin pönttö, että se ei ilmeisesti edes käy kopeissa työpäivän aikana. Leohan on siis ulkohkäkissä päivät. Nyt kun maassa on vähän lunta, niin näki selvästi, missä Leo on päivän makoillut. Häkin oven luona oli yksi lumeton läiskä ja toinen oli koirien aurinkoterassilla. Tässä sitä nähdään ero maailman viisaimman koirarodun ja vähän tuollaisen alkukantaisemman rodun välillä. Petosella on voimakkaampi eloonjäämisvaisto ja Leo tuntuu olevan olemassa vain sitä varten, että voisi toteuttaa omistajansa tahtoa. Miten sitä viisautta nyt sitten mitataan...

 

 

Pikainen raportti vielä eilisistä pelastushaku-treeneistä. Viiville otettiin jälleen alueelle yksi reppu ja yksi ihminen. Taas Vinku meni repulle tosi innoissaan ja kävi haistelemassa sen tarkasti. Sitten Viivi oli jatkamassa matkaa. Kyllähän sitä haukkuakin sitten tuli, kun vähän innostin Viiviä. Nyt kuitenkin tuntuu, että Viivi haukkuu minulle, eikä oikeastaan sille repulle. Pitää miettiä, miten tästä kannattaisi jatkaa. Pitää varmaankin kotona harjoitella ihan erikseen jotain esineille haukkumista, tai jotain. Ihmisen ilmaisun kanssa ei ollut mitään ongelmaa.

Leolle oli tarkoitus ottaa isohko alue ja maalimiehet alueen loppuun. Ajattelin siis vähän ohjailla Leksaa aluksi ja sitten ihmiset löytyisivät vasta. Samalla Leksaa oli tarkoitus haukuttaa namipalkalla. Harjoituksesta toinen puoli onnistui. Lähdimme alueelle ja sain Leoa ohjailtailtua ehkä ensimmäiset viitisenkymmentä metriä. Sitten Leksa liukesi alueen loppupäätä kohti ja yritin kutsua sitä. Kerkesin sanoa, että "Ei kai se vaan ole jo maalimiehellä", kun jostain ainakin sadan metrin päästä kuului kumea haukku. Yritin vähän niinkuin juosta maalimiehen ja hakkuvan Leo luokse, koska Leksaa ei ole vielä koskaan haukutettu kovin pitkään. Noh, nyt se sai haukkua pitkään ja sai aina välillä vähän broilerin sydäntä palkaksi. Haukkuminen meni tosi hyvin, vaikka Leo ei saanutkaan lelua palkaksi. Perillepäästyäni pyysin sitten Leksan viereen istumaan ja annoin hengitykseni tasaantua. Lähdimme luovimaan toista maalimiestä kohti. Leo ohjaantui aika hyvin niin kauan, kunnes sai hajun siitä toisesta etsittävästä. Sitten sitä taas mentiin kumean haukun suuntaan. Ei kai tässä voi muuta todeta, kun että herralla taitaa olla niinsanottu hehtaarinenä. Tästä harjoituksesta opimme, että Leo tottelee kuitenkin aika hyvin silloin, kun sillä ei ole hajua etsittävästä. Tulee luokse, menee ohjattuun suuntaan ja pysyy suurimman osan ajasta aika kohtalaisella etäisyydellä. Mutta kun se saa hajun etsittävästä, niin sitä ei pidättele oikein mikään. Ongelma ei sinänsä ole mikään hirvittävän kamala, mutta huonolla säällä ei välttämättä kuule, jos koira haukkuu jossain parin - kolmensadan metrin päässä. Ja hyvällä tuulella Leo kyllä varmaankin lähtisi jopa niinkin kauas hajun perässä. Viivin kanssa tällaisia ongelmia ei ole ollut oikeastaan koskaan ja olen vähän neuvoton tällä hetkellä. Olemme kyllä edistyneet jonkinverran tuon hallittavuuden kanssa, koska Leo tulee luokse edes silloin, kun sillä ei ole etsittävästä hajua. Olen myös palkannut Leksaa luoksetulosta. Mutta miten saan sen pysähtymään silloin, kun se on ihmisen hajulla? Pitääkö sen edes osata sitä tässä vaiheessa? Vai jos en saa sitä pysähtymään nyt, niin saanko sitä pysähtymään koskaan? Haluanko, että Leo tulee kutsuttaessa pois, vaikka sillä onkin haju maalimiehestä? Ja opinko koskaan lukemaan tuota viipottajaa, jonka näen vain vilahtelevan puiden välissä? Viivin kun olen tottunut näkemään melkein kokoajan ja näen sen hännän ja korvien asennot tosin hyvin. Leosta ehdin näkemään vain loittonevan hännänpään ja orassina loistavan liivin. Ehkä pitäisi vaan kokeilla sitä jotain megaisoa aluetta, niin saisin herran vauhdin vähän hyytymään. Sitä vaan, että kuinkahan paljon nopeammin hyydyn itse...