Kerrataan vähän viimeviikkojen harjoituksia. Tämän viikon maanantaina oli pelastuskoiratreenit ja menimme viimeistän kertaa Laihian vanhalle kunnantalolle treenailemaan. Purkuhommat on aloitettu tällä viikolla. Leolle otin pari ihmistä eri päihin ja eri kerroksiin rakennuksessa. Ajatuksena oli se, että saan vähän ohjailtua Leksaa ja jos se lähtee muuhun kuin ohjaamaani suuntaan, niin mitään ei löydy. Aika hyvin se pysyi hanskassa, varmaan siksi, että rakennuksessa ei pääse kauas... Ihmiset löytyivät ja haukkuminen oli jälleen mallikasta. Tässä on pikkuhiljaa muuta osaset kasassa, mutta tuon hallinnan kanssa ollaan kokoajan veitsenterällä. Välillä se jo meni vähän paremminkin, mutta nyt tuntuu, että Leon into on kasvanut niin suureksi, että se on ainavaan vaikeampi malttaa kuunnella. Yhden kanssaharkkaajan mielestä Leo tuntuu ajattelevan, että "Älä siellä huutele, kyllä mä tämän osaan".

Viiville otettiin vain yksi ihminen koko rakennukseen niin, että en tiennyt, missä ihminen on piilossa. Vaikka Viivi ei olekaan maailman tottelevaisin koira, niin kyllä se on Leksaan verrattuna aika paljon paremmin kuulolla. Sille tarvii vain ehdottaa, että tulisitko tänne suuntaan ja Viivi tulee. Kiva huomata sekin, että osaan jo lukea Viivistä aika hyvin, että koska ollaan hajulla ja koska ei. Joku minulle huomautti, että jätin yhden kohdan etsimättä, niin pystyin vastaamaan suurehkolla varmuudella, että jätin etsimättä, koska Viivin mukaan siellä suunnassa ei ole mitään. Tietysti rakennuksissa hajujen liikkuminen on vähän eri asia, kuin metsässsä. Mutta kävi ilmi, että siellä huonommin etsityssä nurkassa ei tosiaan ollut ketään ja etsittävä löytyi muualta. Viivistä huomaa, että kokemus tuo varmuutta. Ja osaan itsekin lukea Viiviä huomattavasti Leksaa paremmin. Mutta jospa tuo Leokin sitten lähemmäs kuuden vuoden harjoittelun jälkeen olisi pikkuhiljaa hanskassa...

  

 

Tiistaina sitten taas Pedon agility ja Leon seuraamiskurssi. Pedon kanssa olemme sellaisessa ryhmässä, jossa mennään aika paljon kakkosluokan ratoja. Joskus pystyn menemään Pedon kanssa jo joitakin ratoja alusta loppuun saakka. Suurin ongelma on edelleen se, että kun rata on pidempi, niin minä unohdan, mihin piti mennään ja mistä olin suunnitellut juoksevan. Ja vielä enemmän, että millä kädellä piti huiota ja mihin. Ainut ongelma, joka johtuu enemmän Petosesta on edelleen tuo takaaleikkaus. Tietenkin vika on siinä, että en ole osannut opettaa sitä Petoselle. Vähäisen tietotaitoni pohjalta olen yrittänyt pariakin eri tapaa, mutta en ole löytänyt vielä sitä, millä Peto sen parhaiten oppisi. Tietysti sekin auttaisi, että harjoittelisi enemmän. Kerran viikossa treenaaminen ei oikein riitä, mutta en pysty tällä hetkellä juuri enempää panostamaan tähän harrastukseen. Varsinkin, kun Pedon kanssa ei edelleenkään ole tavoitteet taivaassa. Ainut tavoite on, että meillä molemmilla olisi kivaa ja se täyttyy aikalailla jokaisissa treeneissä. Peto ainakin nauttii ja kyllähän sitä itsellekin tulee hyvä mieli, kun koira on niin onnellinen. Jos oma kunto olisi vielä parempi, niin tuosta juoksemisesta nauttisi vielä enemmän. Nyt tiistaina rata oli rakennettu niin, että harjoitellaan koiran irtoamista peräkkäin linjassa oleville esteille. Juoksin niin kovaa kuin vaan tällä kropalla pystyy. Ja sitten meinasi melkein tulla oksu  Jep, maitohapoille meni. Mutta Peto irtosi mukavasti ja sillä oli kivaa.

Pedosta vanha kuva

 

Seuraamiskurssilla Leo esitti, että emme ole tehneet läksyjämme. Vinguin perinteisen "kyllä se kotona osaa"-selityksen. En tiedä uskoiko kouluttuja, mutta olin oikeasti tehnyt läksyjäni. No peruuttamista emme kyllä olleet hajoitelleet ja sen huomasi. Taka- tai sivupalkkaa olimme kyllä harjoitelleet, mutta treeneissä Leolla meni kuitenkin vielä vähän pakka sekaisin, kun olisi pitänyt katsoa minua eikä sitä sivummalla odottavaa palkkaa. Sivu-käskyllä Leo esittii pari näyttävää "taakse poikittain" istumista ja ainakin yhden "ohjaajan edessä poikittain" istumisen. Mutku pitää istua niinpäin, että se palkka on naaman edessä. Muutaman toiston jälkeen homma kuitenkin sujui jo paremmin.

 

 

Olen tällä viikolla vähän maalaillaillut yhtä seinänpätkää kotona. Parina päivänä lenkkeily on sitten jäänyt väliin ja vaikutukset ovat olleet nähtävissä. Viivin ja Leon jäljiltä on saanut oikoa mattoa ja sohvatyynyjä normaalikin enemmän. Petokin on pari kertaa melkein yhtynyt leikkiin. Yhtenä päivänä sekin jahtasi Leksaa yhden kerran pihan päästä päähän. Sitten Petteri jäi haistelemaan jotain olematonta ja mietti varmaankin, että eiköhän tämä jo tälle kuulle riittänytkin. Toista noin tosikkoa koiraa on kyllä vaikea löytää. Pedon saa leikkimään ehkä kerran viikossa, jos on aluksi ollut pari päivää lenkittämättä sitä. Siinä vaiheessa Perttikin on jo niin turhautunut, että saattaa tarttua leluun. Viivi ja Leo jaksavat kyllä vääntää päivittäin. Aika harvoin kyllä Viivi on se, joka aloittaa leikin. Että edes jossain asiassa näkee, että meidän neiti ei ole ihan pentu enää... vai näkeekö: