Kuluneen viikon sisään mahtuu nyt vaan onnistuneita treenejä. Näin hyvä onni ei voi jatkua pitkään... vai onko se sittenkään onnea? En voi väittää, että nämä onnistumiset olisivat tulleet ilmaiseksi.

Viimesunnuntaina olin pelastuskoirailemassa Viivin ja Leon kanssa. Viivin kanssa otin oikeastaan pelkkiä rakennuksia tällä kertaa. Oli traktoritallia, hevostallia sun muuta ulkorakennusta. Toinen maalimies oli piilossa heinäpaalikasan päällä niin, että Viivi ei päässyt maalin luo. Ensimmäisenä löydetty oli mennyt piiloon niin, etten tiennyt, missä etsittävä on. Viivi löysi ensimmäisen tosi hyvin ja tunki ihmisen luo oven alta, vaikka aluksi jäikin kiinni vilkkuvalostaan. Viiviä ei pienet vastoinkäymiset lannista  Toinenkin löytyi kivasti, vaikka aluksi Viivi luuli ihmisen olevan heinäpaalien kanssa samassa tilassa olevassa sahanpurukasassa. Pienen tarkennuksen jälkeen etsittävä kuitenkin löytyi. Ninalle jälleen kerran kiitos erilaisten treenitilojen tarjoamisesta. Vaikka taitaa Ninakin hyötyä siitä, että treenit pidetään kotona, eipä tarvitse lähteä mihinkään.

Leon kanssa otin sellaisen treenin, että en tiedä tarkalleen, missä etsittävät ovat. Halusin vain, että toinen olisi rakennuksessa ja toinen metsässä. Leo oli Leoksi tosi hyvin kuulolla. Sain käskettyä sen rakennuksiin aika pienellä ohjaamisella ja luoksetulokin toimi hyvin. Ehkä asiaa auttoi se, että ennen harkkoja Leo sai käydä puolen tunnin metsälenkillä Taika-sakemannin kanssa. Etsittävät löytyivät hyvin ja ilmaisukin sujui mainiosti. Ensimmäisellä maalilla haukkumispaikkaa oli pitänyt vähän hakea, mutta Leon mielestä sopivan kohdan löydyttyä haukkuminen sujui ongelmitta. Toiselle etsittävälle Leo haukkui tosi hyvin, vaikka etsittävä seisoi. Leksalle on vähän vähemmän otettu seisovia maalimiehiä, mutta asia ei tuottanut ongelmia. Ihan hyvä treenata välillä jo näinkin, että en tiedä etsittävien sijaintia tarkkaan. Opin siinä vähän lukemaan Leksaakin pikkuhiljaa. Vaikka kyllä siitäkin aika hyvin näkee, kun etsittävä on lähellä, korvat menevät luimuun ja häntä alkaa heilumaan. Tosin Leksa-poika ei vaan aina työskentele niin lähellä, että näkisin sen eleitä. Mutta kaikenkaikkiaan onnistuneet treenit. Tällaisten treenien jälkeen on kiva jäädä joulutauolle.

Tiistaina oli Pedon agility ja Pertin kanssa menee kokoajan paremmin. Tällä hetkellä ainut ongelma on se, että Peto ei meinaa pysyä lähdössä, herra on niin täpinöissään. Harjoittelin vuoroa odottaessa paikallapysymistä ja treenien loppupäässä homma sujui jo vähän paremmin. Olen nyt kotona sitten harjoitellut Pedon kanssa paikallapysymistä vähäsen joka päivä. Kyllähän Peto oikeastaan vähän niinkuin osaakin asia jo ennestään, mutta se on vaan päässyt unohtumaan. Pedolla ja itsellä, Peto kun on meidän lellikoira, jonka ei tarvitse osata mitään erikoista. Paitsi agilitya senverran, että minäkin opin jotain 

Tänään oli sitten Leon tokotreenit. Ja meillä meni toooosi hyvin. Seuraamisessa kontakti pysyi kohtalaisesti, toki parantamisen varaa on vielä. Takapalkalla Leon on vähän vaikea keskittyä, mutta eteenpäin on menty siinäkin asiassa. Jäävät liikkeet menivät tänään melkolailla täydellisesti takapalkalla. Leikin Lepanterin kanssa oikein kunnolla treeneissä, joten motivaatio poitsulla oli ainakin kohdallaan. Otin taas ihan vähäsen agilityakin, kun ne esteet olivat siinä niin kivasti hollilla... Kokeilin kujakeppejä Leon kanssa, ihan vähän vaan. Vein lelun keppien päähän ja vein Leksan remmissä pari kertaa keppikujan läpi. Kolmannella kerralla päästin jo puolessavälissä remmistä irti ja sen jälkeen otin remmin kokonaan pois. Otin muutaman toiston näin ja uskaltauduin jo vähän kaventamaan kujaa loppupäästä. Ja kun sekin onnistui, kavensin kujaa vielä vähän. Ja kun sekin onnistui, niin tein vielä yhden toiston sen jälkeen, kun päätin lopettaa. Ja sekin onnistui!  Sitten ymmärsin jo lopettaa onneni koettelun, eli Leksalle takki päälle ja rauhoittumista.

Eikä siinä vielä kaikki. Otin kuitenkin vielä noin parin minuutin paikallamakuun, kun Leo oli rauhoittunut. Leksa pysyi paikallaan kuin tatti, EIKÄ EDES VINKUNUT TIPPAAKAAN. Toinen koirakko harjoitteli siinä vieressä samaan aikaa seuraamista ja Leo vain vilkuili koirakkoa rauhallisesti.  Maltoin jälleen mieleni, enkä ottanut pidempää paikkamakuuta. Vähänkö olin tänään asialla. Paikkamakuun jälkeen rauhallista kehumista, tavaroiden kerääminen ja kotiinlähtö.  Kyllä kannatti lähteä treeneihin pakkasesta huolimatta  

Tällä fiiliksella on hyvä aloittaa viikonlopun viettäminen. Huomenna olisi taasen yhdet pikkujoulut, mutta pakko varmaankin lenkittää koirat kunnolla ennen sitä. Kyllä nekin ansaitsevat kiitokseksi kunnon lenkin. Vaikka on tällä viikolla kyllä lenkkeiltykin, kun on ollut vähän lauhempaa.