Pedolla on jälleen menossa omaehtoinen laihdutuskuuri. Mikään ruoka ei taas kelpaa ja koira laihtuu aivan silmissä. Tänään tein Yrjölän puuroa ja se kelpasi... ainakin yhden kerran. Huomenna voi tietysti taas olla, että sitäkään ei voi syödä. Luulen kyllä, että ruuan sekaan laitettava DL-metioniini on suurin syy tuohon nirsoiluun. Jos ruoka on tarpeeksi velliä ja jauheen saa sekoitettua hyvin, niin ruokakin maistuu paremmin. Mutta heti jos jauhe on havaittavissa, ruokaa ei voi syödä. Eikä varmuuden vuoksi parina seuraavanakaan päivänä, koska sinne on kuitenkin laitettu SITÄ. Noh, olen menossa 21. päivä luennolle: Koiran luonnonmukainen ruokinta. Jospa sitten uskaltaisin aloittaa oikeasti Barffaamisen, kun joku oikein rautalangasta vääntää, että mitä ruokaa kuuluu antaa kuinkakin paljon. Broilerinsiipiä ja rustoluita Peto kyllä syö hyvin. Niihin vaan on himppasen vaikeaa piilottaa melkein teelusikallista jauhetta...
Viivin kanssa aloitellaan taas treenailut joulutauon jälkeen. Hakutreeneissä olimmekin jo tiistaina ja harjoitukset menivät loistavasti. Viivi on aina innokas hakuilija, mutta aina tauon jälkeen potkua on vieläkin enemmän. Ilmoitin itseni ja Viivin myös pujottelukurssille. Ehkä se pujottelukin siitä, kunhan itse opin aluksi opettamaan sen oikein. Ja helmikuussa olisi tiedossa pieni koiratanssi-kurssikin. Tai yhden päivän pika-kurssi se vaan on, mutta ajattelin mennä vähintään kuunteluppilaaksi sinnekin. Kyllä pieni treenitauko vaan tekee hyvää ainakin omalle jaksamiselle. Ja kyllähän tuo koirakin on intoa täynnä, kun on pari viikkoa vain oltu.
Uusia kuvatuksia ei ole nyt otettu, mutta laitetaan pari vanhaa.
Peto pienenä
Ja Viivi ensimmäisessä pahvilaatikossaan
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.